Verinäytteen ottaminen kissan korvasta |
|
![]() |
1.
Korvan hierominen Kokeile ensin, miten viileä kissan korva on. Jos se tuntuu erittäin viileältä, kannattaa sitä lämmittää esim. lämpimällä vedellä kostutetulla käsipyyhkeellä. Mitä lämpimämpi korva on, sitä lähempää korvan latvaa näytteen voi ottaa. Latva on siinä mielessä parempi pistokohta, että siellä on vähemmän kipuhermoja, mutta viileästä korvasta on erittäin vaikeata saada tarpeeksi isoa pisaraa, jotta mittaus onnistuisi. Puristele korvaa kevyesti, niin, että se alkaa punoittaa. Kovaa ei kannata puristella, koska jos puristelemalla rikkoo soluseinämiä, tulee verestä kudosnesteen takia liian laimeaa, jolloin mittaustulokseen ei voi luottaa kuin suuntaa-antavasti. Kun mittauskohta tuntuu lämpimältä, voit tehdä reiän. |
![]() |
2. Korvan rei'itys Tee reikä lansetilla. Helpoimpia ovat apteekista saatavat kertakäyttölansetit, joiden toisessa päässä olevaa vihreää nappia painamalla neula tekee reiän nopeasti. Markkinoilla on myös erilaisia vaihtoneuloilla käytettäviä lansetteja, joita tulee usein verensokerimittaripakkauksen mukana. Ne ovat usein kuitenkin niin isoja, että ne hankaloittavat näytteenottoa kissalta, koska on erittäin vaikea nähdä mitä on tekemässä. Viereisessä kuvassa on käytössä vaihtoneuloilla käytettävän lansetin vaihtoneula paljaaltaan. Se on suunnilleen saman kokoinen kuin kertakäyttölansetit. Kuvassa sitä on käytetty, jotta neula ja pistokohta näkyisivät molemmat, mutta käytännössä tuon mallinen neula tekee niin pienen reiän, että tarvittavankokoisen veripisaran saanti sillä on melko vaikeaa, vaikka sitä käyttäisi normaalilansetissa. Pyyhe on hyvä apuväline, jos kissa ryhtyy hankalaksi, ainakin syli säästyy naarmuilta, vaikka kissa ei pakoon yrittäisikään. |
![]() |
3. Veripisaran käsittely Tarvittavan verimäärän ulostulo kestää muutaman sekunnin, korvaa voi myös puristaa erittäin kevyesti. Tässä vaiheessa korvasta täytyy pitää hyvin kiinni, sillä kissa reagoi automaattisesti pistoon yrittämällä ravistaa korvaansa, jolloin veripisara joko roiskuu pois tai leviää niin, ettei mittaliuska saa imettyä sitä sisäänsä. Mieluummin kannattaa odottaa vähän ylikokoista tippaa, kuin huomata, että se olikin liian pieni mittaustuloksen saamista varten ja joutua aloittamaan koko operaatio alusta. On suositeltavaa, että operaatioon osallistuu kaksi ihmistä, sillä kaksi kättä ei tahdo millään riittää kissan kontrollointiin. |
![]() |
4. Pisaran siirto mittausliuskaan Yleensä liuska laitetaan mittariin jo ennen korvan rei'itystä, mutta jos kissa on vähän hankalampi tapaus ja pisaran saaminen kestää, kannattaa liuska laittaa mittariin vasta, kun veripisara on välittömästi siirrettävissä. Syynä tälle on se, että jos veripisaraa ei tule tarpeeksi nopeasti liuskalle, sammuttaa mittari itsensä. Sen jälkeen mittari täytyy käynnistää uudelleen ottamalla liuska ensin ulos ja laittamalla se sitten takaisin. Jos siirrät verta sammuksissa olevaan mittariin, ei mittaus onnistu, vaan mittari tulkitsee liuskan vialliseksi, joten tässä on taas riski joutua aloittamaan kaikki alusta. Tarkkaavaisuus on erittäin tärkeää, myös kissan hyvinvointia ajatellen. |
![]() |
5. Tuloksen lukeminen Kun veri on siirretty liuskaan, kertoo mittari muutaman sekunnin kuluttua tuloksen. Suomalaisissa mittareissa mittayksikkö on mmol/l, jonka tavoitearvot ovat ihmisdiabeetikoilla välillä 4,0 ja 8,0. Terveillä kissoilla verensokerit ovat useinkin 3,0 mmol/l tienoilla, joten neljän paikkeilla olevat tulokset eivät vielä edellytä ylimääräistä ruokailua. Eläinlääkärien mukaan kissalla ylärajana tulisi pitää 10,0 mmol/l, mutta koska kissojen normaaliverensokeritkin ovat alhaisempia kuin ihmisten, suosittelen käyttämään tuota 8,0 mmol/l rajaa myös kissoilla. Mittari tallentaa tuloksia pidemmältäkin ajalta, joten seurantataulukkojen ja keskiarvojen tekeminen on myös helppoa. Mittauksia kannattaa hyvässä tasapainossa olevalle kissalle tehdä vähintään neljä viikossa, ja välillä kannattaa tehdä vuorokausiseuranta, jolloin verensokereita mitataan yhden vuorokauden ajan neljän tunnin välein. Näin selvitetään esim. pistosajankohtien sopivuus, insuliiniannosten määrät ja mahdolliset ruokintamuutosten tarpeet. |
![]() |
Käytännön vinkkejä Kuten kuvasta näkyy, ei yhteistyökykyisenkään kissan kärsivällisyys aina riitä. Siksi onnistunut mittaus kannattaa aina palkita, jopa jos kissalla on korkeat verensokerit. Silloin palkinnoksi valitaan jokin hiilihydraatiton makupala. Palkinto annetaan kun kissa edelleen on sylissä, koska silloin kissa ymmärtää paremmin palkinnon liittyvän mittausoperaatioon. Samalla se myös muistuttaa kissaa siitä, että sylissä tapahtuu myös paljon mukavia asioita. |